2014

Vuosi taas tullut täyteen edellisestä kirjotuksesta, joten kai se on aika taas kirjotella jotain... Ihanaa ku jaksan olla näin aktiivinen.

Ressun kanssa otin tavoitteeksi käydä kaks näyttelyä vuodessa. Viime vuonna ne oli Kajaanin KV tammikuussa ja Oulun KV heinäkuussa. Kajaanista tuli se H ja Oulusta sitten ERI. Oulussa esitin Ressun itse, ja ensimmäistä kertaa ei ollut arvostelussa mitään mainintaa keskenkasvuisuudesta, että kai Ressu on sitten viime kesänä (vajaa 3v tuolloin) alkanu olla jo aika aikuinen. Tammikuussa 2014 saatiin Kajaanista vielä paremmat arvostelut ja pari ruusukettakin kotia tuomisiksi. AVO-ERI/AVK1 PU3, SA, VASERT ja VARACA :) Tästä on hyvä jatkaa. Kajaanissa Ressun esitti kasvattaja Sari.

Kajaanin tuliaiset

En osaa sanoa saadaanko tälle vuodelle enää sitä toista näyttelyä. Vähän myöhässä tuli nyt mieleen, että miksen ilmottautunu Oulun toukokuun näyttelyyn. Heinäkuussa voi tehdä vähän tiukkaa jo juosta tämän vauvamahan kanssa, meille on nimittäin tulossa perheenlisäystä elokuussa :)

Poseerausta satamassa

Tässä vielä Ressun tiedot KoiraNetissä, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan. Hienosti on Ressun siskotkin pärjänneet näyttelyissä.

Sulolle ei taida kuulua sen kummempia. Vanha herra täyttää kesäkuussa jo 11, joka on muuten ihmisen iässä 77 vuotta. Vähän alkaa askel jo painaa ja pitää pitemmiltä lenkeiltä jättää Sulo pois. Spondyloosi ei ole haitannut elämää juuri mitenkään. Syksyllä annoin Cartrophen-kuurin pistoksina niskaan, ja välillä on pitänyt jokunen kipulääke antaa, mutta muuten on mennyt ihan hyvin.

Pojat syövät tällä hetkellä oikeastaan sekaruokaa. Silloin tällöin kuivaruokaa, mutta enimmäkseen raakaruokaa. Lisäksi saavat ruuantähteitä ja merilevää. Sulo saa myös Cartivet-lisäravinnetta ja Ressulle nakkaan joskus vitamiinipillereitä mukaan. Koitin jossain vaiheessa omaa laiskuuttani siirtyä takaisin kuivaruokaan, mutta pussi jäi kesken ja oli pakko tilata pakastin täyteen lihaa. Koirien mahat toimivat vähän liian nopeasti ja suoraan sanottuna ne sontivat ihan hirveän kokosia läjiä. Lisäksi vettä meni vähintään kaksinkertainen määrä entiseen verrattuna. Olen löytänyt ihan hyvän rytmin koirien ruokinnassa, sillä molemmat näyttävät mielestäni melko tyytyväisiltä ja terveiltä. Saa nähdä miten vauvaa hoitaessa jaksan keskittyä koirien ruokintaan, mutta toivottavasti samaan malliin. Mahdollisesti pidän silti vielä kuivaruoan varalla niinku nyt, että koirat saisivat ees jotain ruokaa niinä päivinä kun ei yksinkertaisesti vaan jaksa.

Vanha kuva (11/2011) ja Ressuki on ihan vauva :)

Sulon kuulumisia

Sulo on sairaudesta huolimatta jaksellut ihan hyvin. Se vietti juuri pienen pääsiäisloman vanhempieni luona Haukiputaalla. Äiti oli ruokkinut sitä oikein hyvin ja täsmällisesti, ja isä on toivottavasti antanut sille ylimääräisiä herkkujakin. Se on ihan hyvä, sillä Sulo on todella hoikassa kunnossa huolimatta siitä, että se syö kuin hevonen. Nyt jaksaa taas pienen lepoloman jälkeen riehua Ressun ja Rommin sekä naapurin narttujen kanssa.

Lenkillä naapurin Nasun ja Kiran kanssa :)

Löysin muuten tuossa kerran vanhoja kuvia Sulosta ja musta, niin laitanpa tähän nyt joitakin.

Sulolla aika psykoilme :D

Mätsärissä muistaakseni vuonna 2007, Sulo oli sekarotuisten neljäs

Sulon kieli :P

Taustalla myös karjalankarhukoira Taica

Uusi tulokas: Rommi

Eiköhän nyt ole jo aika esitellä tämä meidän lauman väliaikaisvahvistus, airedalenterrieri Rommi, joka on jo tammikuun alusta saakka kuulunut porukkaan. Tässä kolmen kuukauden aikana ollaan jo aika hyvin totuttu toisiimme, ja Rommikin on alkanut oppia talon tavoille.
Rommi on 2-vuotias kastroitu uros, joka on kotoisin Espanjasta. Rommin omistaja on töissä Saksassa, minkä vuoksi tämä terrieriuros nyt sitten asustaa luonamme tuonne heinäkuun loppuun asti.

Rommi ensimmäisenä iltana.

Ressun pakkasparrasta oli pakko ottaa kuva lenkin jälkeen.

Alussa suunnittelin lenkkeilyttäväni koirat aina yksi-kaksi kerrallaan, mutta kolmenkin koiran kanssa lenkkeily on ihan helppoa. Kunhan vaan valitsee sellaisen ajan, etteivät kaikki Oulun koirat ole lähteneet lenkille samaan aikaan.

Välillä Sulo-vanhus jätetään kotiin.

 

Rommin seuralla on ollut positiivisia vaikutuksia sekä Suloon että Ressuun. Ressu on saanut terrieristä itselleen loputtoman aktiivisen leikkikaverin ja Sulokin on piristynyt huomattavasti. Rommin saapumisen myötä olemme lenkkeilleet meren jäällä lähes joka päivä, ja mukana on ollut naapurista koirakavereitakin. Suurin osa kuvista on otettu meren rannassa tai jäällä. 

Tässä pari viikkoa sitten käytin Rommia myös treffeillä erään airistyttösen kanssa. Tyrsky on Saksasta tuotu reilun vuoden vanha käyttölinjainen airedalenterrieri, jolla virtaa piisaa. Rommi ilmeisesti tunnisti Tyrskyn samanrotuiseksi ja innostui leikkimään sen kanssa aivan eri tavalla kuin muiden koirien. Täytyy kysellä Tyrskyn omistajalta kuvia treffeiltä.

Omasta mielestäni Rommi on haastava koira ja tyypillinen terrieri. Rommilta ei mikään jää huomaamatta ja kaikkeen täytyy reagoida äänekkäästi. Se on helppo motivoida ruualla, ja sen saisi herkuilla tekemään varmasti mitä tahansa. Rommi tulee koirapuistossa toimeen aivan kaikkien koirien kanssa, ja hyväksyy kaikenlaiset ihmisetkin. Se ottaa hyvin kontaktia sekä hihnalenkeillä että vapaana ollessaan, varsinkin jos on nameja taskussa.

Rommi siirtyi minulle tullessaan kuivaruoasta/sekaruoasta kokonaan barffille. Palaan Rommin ruokinta-asiaan myöhemmin.

Spondyloosi

Sulolla todettiin tänään röntgenkuvien perusteella spondyloosi, eli luusilloittuma lannerangassa. Aamulla Sulon käyttäytyminen oli omituista. Se oli levoton ja vaihtoi paikkaa koko ajan, ei viihtynyt oikein missään asennossa ja takapää oli selvästi kipeä. Seurasin tilannetta joitakin tunteja, ennen kuin aloin soitella eläinlääkäriasemia läpi. Yhteen saatiin aika reilun tunnin päästä, ja sinne sitten suunnattiin. Automatkan aikana Sulolla oli jo niin pahat kivut, että se huusi tuskasta. :(

Eläinlääkäri teki Sulolle ensin yleistutkimuksen, jossa ei todettu mitään normaalista poikkeavaa. Ortopedisia tutkimuksia varten Sulo nostettiin pöydälle, ja sitä koitettiin kääntää ensin vasemmalle ja sitten oikealle kyljelleen, mutta lonkkien seudun kipujen vuoksi Sulo ei suostunut käsittelyyn. Eläinlääkäri haki avuksi eläinhoitajan, ja kolmestaan saatiin koira kenttään. Hoitaja piteli Sulon takapäätä ja minä etupäätä sillä aikaa kun eläinlääkäri tunnisteli sen läpi. Koira käännettiin toiselle kyljelleen ja toisenkin puolen jalat tunnusteltiin. Eläinlääkäri totesi aiemmin, ettei selkärangassa ole aristusta. Ortopedisessa tutkimuksessa hän huomasi Sulon aristavan molempien lonkkanivelten rotaatiota. Eläinlääkäri suositteli lonkkien röntgenkuvausta, johon suostuin.

Hoitajan kanssa siirsimme Sulon kuvaushuoneeseen ja hoitaja pyysi minua jäämään sinne avuksi. Hän halusi ottaa kuvan myös lannerangasta, koska lääkärin sanoista huolimatta epäili Sulolla spondyloosia. Suostuin tähän, ja vääntelimme Sulo-raukan taas kyljelleen kuvausalustalle. Kuva saatiin napattua melko helposti, ja hoitaja sai sen tietokoneen näytölle aika äkkiä ja sanoi heti että siellä näkyy luusilloittumia. Sulon vääntely lonkkakuvausasentoon olikin sitten pitkä ja hikinen operaatio. Takapäässä oli niin kovat kivut, että selällään oleminen oli sille todella tuskaista. Lopulta piti taas avuksi kutsua kolmaskin henkilö, että saatiin kuva napattua. Lonkkanivelissä ei todettu poikkeuksellisia löydöksiä, vaan luut olivat tiiviisti lonkkamaljoissa kuten kuuluukin.

Eläinlääkäri totesi kuvista saman kuin hoitajakin, eli lannerangassa selvää spondyloosia, joka on todennäköisimmin kipuoireiden taustalla. Suloa hoidetaan nyt tulehduskipulääkkeellä ja levolla. Spondyloosin hoitoon on samat ohjeet kuin nivelrikolle, joten sain mukaani vielä nivelrikon hoito-ohjeet.

Tällä hetkellä Sulo voi hyvin. Se on saanut kipulääkettä ja nukkuu olohuoneessa. Ruokahalu on normaali ja kovasti haluaisi lähteä lenkille, mutta kun ei nyt pääse.

Pikapäivitys

Ei se sitten ollukkaan niin hyvä idea antaa lihoja jäisinä. Koirat menee mieluummin matolle mussuttelemaan lihat, jolloinka ainakin valkoset matot on aika kivan näkösiä... Olen siis jatkanut lihojen sulattamista. Tilasin nyt uutena lohta, lihaista rasvaa ja luumursketta. Kaikki on mennyt koirilla alas ihan hyvin, ja tullut uloskin ihan hyvin.

Ressu olkkarin matolla syömässä...

Pakko sanoa vielä jotain Ressun tokoiluista. Eilen meni taas treenit aivan loistavasti. Mulla on niin fiksu koira! :) Ohjaaja oli jopa sitä mieltä että kisoihin vaan. Suunnittelin että jos ensi kesänä kokeilisi jotain kisoja... Mutta näkee sitten. Keskitytään nyt ensin näyttelyhommiin, kun tammikuussa tosiaan odottaa se Kajaanin tamminäyttely. Ressullekkin on ihan kivasti tullut nyt massaa. Otan uuden kuvan tässä joku päivä, kunhan saan hinattua itseni ylös päivänvalon aikaan.

Ajattelin nyt samalla "innostuksella" päivittää vähän kotisivujakin.

Tokoa ja ällötystä

Tänään oli taas tokopäivä, ja Ressulla meni taas niin hyvin. Saa kyllä olla ylpeä tuosta kaverista! Harjoittelussa tänään oli siis takapään käyttö, jonka Ressu oppi aika nopeasti. Olen suoraan sanottuna pitänyt Ressua vähän tyhmänä, ainakin Suloon verrattuna. Mutta tänään totesin ettei se todellakaan mikään tyhmä koira ole. Se on vaan nuori ja malttamaton.

Punnitsin Sulon ja Ressun tässä eräänä päivänä, ja Sulolla on paino noussut noin 4 kg. Kyllä siitä sen näkeekin, että sille on tullut vähän massaa eikä ole enää niin aneemisen näkönen. Ressun painossa ei muistaakseni ollut suurta muutosta. Täytyy ottaa uutta kuvaa jossain vaiheessa.

Sulolle ja Ressulle kyllä raaka liha maistuu, mutta mua se on alkanut ällöttää. Ehkä siksi, että jostain syystä muutenkin on ruokahalu hukassa. Meinaa oksennus lentää kun naudan mahaa käsittelee. Yhtenä aamuna en voinut antaa koirille ruokaa ollenkaan, kun tuli niin paha olo. Tänään otin pakastimesta broilerin sisäelinseosta, naudan mahaa ja sian palalihaa ja jäisenä pilkoin niitä vähän pienempiin paloihin ja nakkasin takaisin pakastimeen. 

Pistetäänpä tässä vaiheessa kuvaa allekirjottaneen pärstästä.

Hurraa!

Pieniä muutoksia on tapahtunut jo nyt, alle viikossa! Ennen Sulolla ja Ressulla rähmi silmät tosi paljon. Varsinkin aamuisin ja aivan sama mitä ruokaa syötti. Tänä aamuna ei kummallakaan ollu rähmää simmuissa. Ressulla oli sitten myöhemmin päivällä, mutta Sulolla, jonka ongelma on ollu pahempi, ei ollu oikeastaan juurikaan koko tämän päivän aikana.

Sulon entiset rähmäsimmut

Toinen muutos on tapahtunut Ressun korvissa. Olen puhdistanut niitä säännöllisesti noin 2 kertaa viikossa, ja aina ne on likaiset ja saa kaivella vanupuikoilla niitä vaikkuja sieltä. Tänään kun putsasin Ressun korvat, ei ne ollut läheskään yhtä likaiset kuin yleensä.

Ressu tuulettaa korvia meren rannalla

Ressun kanssa meillä on tammikuussa suuntana Kajaanin kansainvälinen näyttely. Siellä mun ei onneksi tarvitse itse mennä Ressun kanssa kehään ja stressata itteäni hengiltä, vaan kasvattaja hoitaa esittämisen. Kempeleen näyttelyssä viime kesänä hinkkasin nenäliinalla Ressun korvia puhtaaksi äkkiä ennen kehää kun pelotti että tuomari kurkkaa niihin. Ei se sitten kurkannutkaan.